Rakastan kirjoja. Haluaisin omistaa kaikki parhaat kirjat. Mielestäni ihanimpia asioita ihmisten kotona on katsoa heidän kirjahyllyynsä. Se kertoo ihmisistä paljon. Enemmän tietenkin ihmisistä kertoo se, mitä kirjoja heidän sängyn viereltään löytyy.
Mitä minusta siis kertoo, se ettei olohuoneessani ole kirjahyllyä? Mitä kertoo se, ettei koko kotoani löydy kirjahyllyä? Kertooko se, etten lue kirjoja?
En tiedä mitä se muille kertoo, mutta totuus on se, ettei meiltä löydy kirjahyllyä, koska en osaa päättää millaisen hyllyn haluan. Haluan täydellisen, mutten löydä sellaista. Kirjani löytyvät makuuhuoneen vaatekaapeista. Ei, en omista yhtä vaatekaapin hyllyllistä kirjoja. Jos oikein muistan, taitaa kaapeistani löytyä kirjoja 7 hyllyltä, jokaisella hyllyllä kolme kirjariviä peräkkäin. Lisäksi varastokomerossa on iso kasa pokkareita. Osasta voisin luopua luettuani ne, osa taas kuuluu jotenkin persoonaani.
Kirjat sängyn vierellä kertovat siis ilmeisen paljon enemmän minusta kuin kirjahyllyttömyyteni. Muutenkin ne varmaan kertovat ihmisistä enemmän kuin kirjahyllyn kirjat, sillä hyllyssä majailee luultavimmin kirjoja joita ei ole luettu tai joita ei ole aikomustakaan lukea. Sängyn vierellä olevat kirjat ovat joko lukemisen alla tai odottamassa vuoroaan.
Minun sängyn vierellä majailee kasa kirjoja. Tuon 10 klassikkoa haasteen takia suurin osa kirjoista on kirjastosta lainattuja, Keskisuomalaisen listalta löytyviä kirjoja. On siellä toki muitakin. Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on kesken, samoin Stephanie Mayerin Uusikuu, Dorian Grayn muotokuvan aloitin pari päivää sitten. Paulo Coelhoa sieltä löytyy aloitettuna myös Zahir ja aloittamattomana Valkyriat. Muita vuoroaan odottavia on mm. Vuonna 1984, Narnian 1.osa, Teurastamo 5, Liisan seikkailut ihmemaassa, Nalle Puh ja Naisten etsivätoimisto nro1. Lisäksi kirjastossa tuli vastaan Sarasvatin hiekkaa äänikirjana, jota sitten olen nyt kuunnellut kotitöitä tehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti